Aikuisella ihmisellä oon neljästä kutheen litraa verta ruumhiissa. Määrä riippuu ruumhiin koosta.
Veri oon eelytys sille ette ihminen ylipäätänsä saattaa elää. Veren ja verenkiertoelimistön päätehtävä oon kuljettaa happea ja ravintoainheita soluile sekä hiilidioksiitia ja muita kuona-ainheita niistä pois. Kuljetus soluihin tapahtuu valtimoitten kautta ja niistä pois laskimoitten ja imusuonitten kautta.
Verelä oon tärkeä tehtävä kans ruumhiin lämmönsäätelyssä, kospä se kuljettaa lämpöä. Ensi näkemältä veri näyttää yhtenäiseltä, mutta tarkemin kattoen se oon monesta osasta: plasmasta joka oon nestettä, ja soluista jokka oon nestheessä. Veri oon siis kuosta, mutta poikkeaa muusta kuoksesta siinä ette siinä oon yli 50 % kuosnestettä ja se oon jatkuvasti liikheessä. Verisolut synttyvä luuytimessä.
Veri oon näistä osista
- Plasma – suolat, vesi ja valkuaisainheet.
- Punaset verisolut (erytrosyytit) – niissä oon hemoglobiini joka kuljettaa happea keuhkoista. Siinä oon kans rautaa.
- Valkoset verisolut (leukosyytit) – net ottava osaa ruumhiin infektiopuolustuksheen ja vasta-ainheitten synttyyn.
- Verihiutalheet (trombosyytit) – net auttava verta hyytymhään.
Plasma oon suurin osa verestä ja siinä oon noin 92 % vettä. Plasmassa kulkeva vetheen liukeneva orgaaniset ja epäorgaaniset ainheet. Kans plasmaproteiinit kulkeva pieninä hiukkasina, ja net kuljettava monia ainheita jokka ei liukene vetheen, niinku rasvahappoja ja hormoonia.
Niin kauon ko veri liikkuu suonissa, solut oon tasasesti nestheessä. Jos koeputki jätethään seisomhaan, verisolut vajoava aika pian pohjale ja pääle jää vaaleankeltanen plasmakerros. Laboratoriossa veri linkothaan: erytrosyytit tulhaan alimaksi, niitten pääle ohut kerros leukosyyttiä ja trombosyyttiä ja ylimäksi plasma. Se johtuu siittä ette verisoluitten tihheys oon suurempi ko plasman.
Veriryhmät
Kansanvälinen verensiirtoyhistys ISBT pitää rekisteriä tunnetuista veriryhmäantigeeneistä. Rekisterissä oon nyt 398 tunnustettua antigeeniä 48 veriryhmäjärjestelmässä. Kliinisesti tärkeimmät järjestelmät oon ABO ja Rh. ABO-järjestelmä jakkaintuu ryhmhiin A, B, AB ja O. Kirjain O tullee saksan sanasta ”Ohne” joka tarkottaa ”ilman”; Ruottissa ryhmää sanothaan kans 0 (nolla).
Se mitä ennen sanothiin Rh-tekijäksi, nykyänsä D, oon noin 85 %:la maan väestöstä. Heitä sanothaan Rh-positiivisiksi (RhD+). Loput 15 %, joilta tekijä puuttuu, oon Rh-negatiivisia (RhD−).
Tiesitkös?
Lyhene Rh tullee reesusapinasta (Macaca mulatta). Se laji oon vaikuttanu paljon lääketiethään histooriaan. Philip Levine ja Rufus Stetson kuvasit vuona 1939 vaikean verensiirtoreaktion synnytyksen jälkhiin, ja se reaktio yhistethiin myöhemin Rh-järjestelmhään. Seuraavana vuona Karl Landsteiner ja Alexander Wiener kuvasit reesustekijän.