Yhtheiskunta ja terhveyenhoito oon riippuvaisia vaphaaehtosista verenantajista. Verta käytethään joka päivä syöpähoiossa, verisairauksien hoiossa, synnytyksissä, leikkauksissa ja vakavissa onnettomuuksissa.
Verenantaja ja verenanto
Antaja täyttää kirjalisen terhveyskyselyn, jonka perustheela arvioihaan saattaako verenanto tehä ja onko annettu veri turvalinen vasthaanottajalle. Sen jälkhiin otethaan näyttheet veriryhmästä, veriarvoista ja tunnetuista veritietä tarttuvista taudeista. Tarkistus toistethaan joka kerta.
Veri keräthään pusshiin jossa oon noin 60 ml hyytymisenestoaineliuosta. Sen tähen pussia pittää sekottaa huolelisesti annon aikana.
Tänä päivänä moni ihminen elää Ruottin verenantajitten ansiosta. Ilman antajia jokka anttava verta ilman omhaa hyötyä hoito ei saattais tehä suunniteltuja leikkauksia eikä kiirheellistä hoitoa. Anna verta – pelasta henkiä.
Verivalmisteet
Ette veri saahaan oshiin, pussi linkothaan. Sitten se panhaan purishiin joka ohjaa osat automaattisesti eri pusshiin painheela ja venttiilitten avaamisela ja sulkemisela. Lopputulos oon pussi punasoluja, pussi valkosolutiivistettä verihiutaletiivistheen tekemistä varten sekä pussi plasmaa.
Sen jälkhiin tehhään laaja laadunvalvonta ette raja-arvot täyttyy. Osat säilytethään kullekki parhaassa lämpötilassa ja panhaan karantheeniin kunnes net vaphautethaan verivarasthoon noin kahen eli kolmen vuorokauen päästä, ko tartuntatestit ja veriryhmätarkistus oon hyväksytty.
Veriryhmät ja yhtheensopivuus
Ko kahen eri veriryhmän verta sekotethaan, punasolut takertuva toisihinsa eli agglutinoituva. Se vahingottaa ushein solukalvoja, jolloin hemoglobiini vuottaa plasmhaan; sitä sanothaan hemolyysiksi. Silloin verit ei sovi yhtheen.
Jos potilas saapi yhtheensopimatonta verta, seurauksia saattava olla vakavia. Joskus kehittyy verenkiertosokki, kospä agglutinoitunheet punasolut saattava tukkia pienimät suonet. Munuaiset kärsivä ushein, kospä hemoglobiini suoattuu niitten kautta ja saattaa saostua kitheiksi. Se saattaa johtaa äkilisheen ja hengenvaaralisheen munuaisvaurihoon. Sen tähen yhtheensopivan veren antaminen oon ratkasevan tärkeä.
ISBT:n rekisterissä oon 48 veriryhmäjärjestelmää ja yhtheensä 398 tunnustettua antigeeniä. Kliinisesti tärkein oon ABO-järjestelmä ja sitten Rh-järjestelmä. Veripankissa pittää sen tähen olla kaikkia veriryhmiä eli vähhiinthään yksi sopiva ryhmä ette potilhaitten verenhukka saahaan korvattua.
Turvalisuustoimet verensiiron aikana
Ko verensiirtoja alethiin tehä 1800-luvun lopula, kuolleisuus oli suuri. Se loppui melkein kokonhaan ko ABO-järjestelmä löyethiin. Nykyänsä turvalisuus oon hyvin korkea huolelisen veriryhmämäärityksen, kontrolliryhmityksen ja sopivuuskokheen ansiosta. Jos tarkistukset pettävä jossaki ketjun vaihheessa, vahinkoriski kasvaa jyrkästi, ja sen tähen alala oon yksityiskohtanen EU-direktiivhiin perustuva lainsäädäntö.
Määräyksissä kuvathaan mitkä vaihheet ja toimenpitheet verensiirossa pittää seurata. Ketjhuun antamisesta vasthaanottajale osalistuu usia hoitajaa. Sen tähen oon äärimäisen tärkeä ette henkilölisyys varmistethaan, näyttheet otethaan ja merkithään, veriryhmätieto tarkistethaan veriyksikköä vasten, sopivuuskoe tehhään ja tarkistethaan, siirto kirjathaan ja poikkeamat raportoihaan.
Verensiiron aihheet
Verivalmisteitten siirto saattaa aiheuttaa sekä välitömiä ette pitkäaikasia komplikaatioita, esimerkiksi reaktioita saathuun verheen eli tartuntariskin. Sen tähen aihheen pittää olla selvä ja vaikutus arvioia. Vain se verivalmiste jota potilas tarttee pittää siirtää ette riskit vähenevä.
Yleisin verenhukan syy oon vuoto, heikentynny luuytimen tuotanto eli lisäänty hajoaminen. Hemoglobiiniarvole ei ole ylheistä rajaa jolloin siirto pittää tehä – potilhaan kliininen tila ja taustasyy ratkaseva. Pitkäaikasessa anemiassa ruumis oon vähitellen sopeutunu matalhaan arvhoon eikä siirto ole tarpheen ennenko ylheistila heikkenee. Akuutissa vuoossa menetys korvathaan ensin suonensisäisellä nestheellä ette verimäärä pyssyy. Jos se ei rikene, hyvin suurissa vuooissa ja vammoissa annethaan niin sanottuja siirtopakettia joissa oon punasoluja, plasmaa ja verihiutalheita.
Veritietä tarttuvat tauit
Ette antaja ja vasthaanottaja oon suojattu, veripalveluila oon usia kriteeriä jokka antajan pittää täyttää. Osa kriteereistä tarkottaa karenssiaikaa seuraavhaan antamisheen, osa sulkee antamisen pois pysyvästi ette tartunat ei leviä.
Veritartunta oon komplikaatio joka tullee esile jonku ajan päästä siirosta ja jonka aiheuttava antajalta siirtyvät bakteerit ja virukset. Antamisen yhtheyessä tehhään sen tähen esitietokartotus ja hastattelu, ettei verta kerätä ihmisiltä jokka oon saattanheet altistua tartunale. Kaikesta annetusta verestä testathaan aina kuppa, hiv, hepatiitti B ja hepatiitti C. Tartuntariski oon sen tähen hyvin pieni, vaikka uusia tartuntoja saattaa tulla.
Sairhaanhoitajan ja antajan kohtaaminen
Sairhaanhoitajan ensisijanen vastuu oon kansanvälisen eettisen ohjheistön mukhaan hoitaa ihmisiä ja toimia aina niin ette ylheisön luottamus vahvistuu. Kohtaaminen oon keskeinen osa hoitotyötä. Antajat tapava tavalisesti sairhaanhoitajan, ja hyvä kohtaaminen oon tärkeä ette antaja tullee uuestansa.
Miksi ihmisistä tullee verenantajia?
Riittävä antajamäärä oon ainua tapa varmistaa ette veripankki oon täynä. Kansanvälinen tutkimus näyttää ette eri ryhmitten motivaatio ja asentheet vaihtelevat ja ette suurin osa anttaa altruistisista syistä.
Ruottalaisessa tutkimuksessa (Jansson & Ungermann, 2013) terhveet aikuiset kerroit seuraavia syitä sille etteivät net anna verta:
| Syy | Määrä | Osuus |
|---|---|---|
| Ajatellu asiaa mutta ei ole tullu tehtyä | 42 | 34,1 % |
| Muu syy | 23 | 18,7 % |
| Liian aikaa vievä ja hankala saavuttaa | 19 | 15,4 % |
| Pelkää neuloja | 19 | 15,4 % |
| Pelkää väsymistä | 9 | 7,3 % |
| Ei ole tullu mielheen | 5 | 4,1 % |
| Pelkää veren näkemistä | 4 | 3,3 % |
| Uskonoliset syyt | 2 | 1,6 % |
Sama tutkimus näytti ette enniten motivoisi tieto omista koetuloksista niinku kolesterolista ja tulehusarvoista (27,2 %), mahottisuus antaa työajala (18,3 %) sekä se ette veribussi tullee sinne missä ihmiset jo oon, esimerkiksi kauppakeskuksheen eli työpaikale (17,2 %).
Nykytilane
- Veren saatavuus oon hyvin tärkeä terhveyenhoiole, ereliikkin silloin ko loukkaantunheita oon paljon. Vahvan ja turvalisen verivaraston pittää olla käytössä riippumatta siittä missä päin maata tarve syntyy.
- Ruottissa oon 26 veripalvelutoimintaa kuuela sairhaanhoitoalueela. ”GeBlod Kommunikation” oon alueelisten veripalveluitten viestintäverkosto jonka tehtävä oon tehä yhtheisiä toimia verenannon eistämiseksi.
- Hallituksen esityksessä ”Kokonaismaanpuolustus 2021–2025” toethaan ette veren saatavuutta pittää vahvistaa. Alueelisten veripalveluitten pittää lisätä kriisinkestävyyttä ja tehä suunitelmia kapasiteetin kasvattamiseksi.
- Terhveyenhoion varautumista koskeva selvitys totteaa ette tärkein yksittäinen tekijä veren tuotanon ylläpitämisessä oon antajitten saatavuus. Ruottissa tarvithaan keskimäärin yksi veripussi minuutissa, ja noin 100 000 ihmistä tarttee verta joka vuosi.
- Tällä hetkellä vain noin 2–3 % väestöstä oon aktiivisia antajia. Vaikka Ruotti oon omavaranen, alueitten välilä oon suuria eroja. Oon hyvin tärkeä ette antajia oon enemän ja ette heät saahaan kutsuttua nopeasti pulatilantheissa.
Lähtheet
- Sosiaalihallituksen määräykset veritoiminasta ja verensiirosta.
- GeBlod.nu – alueitten yhtheinen tieto verenannosta, kans ikärajoista.
- 1177 Vårdguiden.
- ISBT.
- WHO turvalisesta verihuolosta.
- Euroopan neuvoston opas verivalmisteista.
- Jansson & Ungermann (2013), Uppsalan yliopisto. Yllä oleva taulukko perustuu tuohon tutkimuksheen.