Verensiirto

Mikä verensiirto oon?

Verensiirossa käytetty veri tullee ihmisiltä jokka oon antanheet verta veripalveluissa eri puolila Ruottia. Veri tarkastethaan ja varotoimet tehhään ettei tartuntataudin kantajan verta anneta toisele. Sekä lapset ette aikuiset saattava saaha verensiiron.

Milloin siirtoa tarvithaan?

Sie saatat saaha verensiiron plasmala jos olet menettäny paljon verta eli sulla oon palovammoja. Se joka saapi siiron verisairauen tähen saapi ushein sekä punasoluja ette verihiutalheita.

Valmistautuminen

Ennen siirtoa otethään verinäyte veriryhmän määrittämiseksi: A, B, AB eli 0 (nolla). Hoito päättää mitkä näytheet tarvithaan ja kuinka kauan net oon voimassa. Siirossa antajan ja vasthaanottajan veriryhmitten pittää sopia yhtheen.

Seuraava yhtheensopivuus koskee punasoluitten siirtoa. Plasmale ja verihiutaleile pätevä eri säänöt – plasmassa yhtheensopivuus oon käytänössä päinvasthainen.

• A saattaa antaa verta ryhmile A ja AB ja ottaa vasthaan ryhmiltä A ja 0.
• B saattaa antaa verta ryhmile B ja AB ja ottaa vasthaan ryhmiltä B ja 0.
• AB saattaa antaa verta vain ryhmäle AB mutta ottaa vasthaan kaikilta.
• 0 saattaa antaa verta kaikile mutta ottaa vasthaan vain omalta ryhmältä.

Rh-tekijä oon valkuaisaine joka saattaa olla verisolun pinnala. Se oon noin 85 %:la Ruottin väestöstä, ja heitä sanothaan Rh-positiivisiksi (Rh+). Lopuilta 15 %:lta se puuttuu ja heitä sanothaan Rh-negatiivisiksi (Rh−). Rh-positiivinen saattaa antaa verta vain toisile Rh-positiivisile, ko taas Rh-negatiivinen saattaa antaa molemile ryhmile.

Ennen joka siirtoa otethään verinäyte sopivuuskoetta varten. Siinä tarkistethään onko sulle synty vasta-ainheita punasoluja vasten. Analyysi kestää tunnista kahthään. Jos vasta-ainheita oon synty, tehhään ristikoe ette veri varmasti soppii sulle. Hoito päättää kuinka kauan näyte oon voimassa.

Näin siirto tapahtuu

Verensiirossa veri johethaan ruumhiisheen suonen kautta kyynärtaipheessa, käessä, nivusessa eli kaulala. Tavalisesti sie saat maata hoion ajan. Jos pistäminen tuntuu ikävältä, sie saatat saaha iholle puuutuslaastarin eli -voitheen.

Kerro henkilökunnale jos sulla oon levoton olo eli kysyttävää. Tukea saapi. Lapsile oon helpompi olla mukana ko net saava etukätheen tietää mitä tapahtuu.

Sairhaanhoitaja puhistaa ihon huolelisesti siittä kohasta mihin laskimokanyyli panhaan. Se oon ohut ja taipusa muoviletku joka viehään suonheen ja teipathaan ihhoon. Mikä suoni valithaan riippuu siittä mikä soppii sulle parhaiten. Kanyylin panneminen saattaa hetken pistää. Jos sulla oon ihonalanen laskimoportti eli keskuslaskimokatetri, veri saatethaan antaa sihen. Veri oon pussissa joka ripustethaan telinheesheen ja josta se valuu ohutta letkua myöten kanyylhiin. Siirto ei tavalisesti satu.

Kauonko siirto kestää?

Yhen veripussin siirto kestää tavalisesti tunnista kahthään. Veriarvo noussee yleensä noin 10 g/l siirrettyä yksikköä kohti. Kuinka monta yksikköä annethaan, sen ratkasee potilhaan tila ja siiron syy. Verihiutalesiirto kestää useimiten 30 minuuttia. Punasolusiiron kesto vaihtelee sen mukhaan miten voit ja mikä oon hoion syy.

Hyvä tietää

• Lapsi joka tarttee siiron saapi ottaa lähheisen mukhaan.
• Verensiiron jälkhiin oon tavalista tuntea itensä virkeämäksi ja jaksavammaksi. Se koskee sekä lapsia ette aikuisia.
• Komplikaatiot verensiiron jälkhiin oon harvinaisia.
• Osa saattaa olla yliherkkiä, mutta se oon harvinaista. Silloin saattaa tulla esimerkiksi ihottumaa eli pahoinvointia. Vaivat menevä ittestänsä ohi.
• Voimakhaammissa reaktioissa potilas saapi hoitoa, ja se joka tarttee usia siirtoa saattaa saaha esilääkityksen seuraavaa kertaa varten.
• Verta saatethaan tarvita monesta syystä: synnytyksen, leikkauksen eli onnettomuuen yhtheyessä sekä verisairauen eli solunsalpaajahoion aiheuttaman veren puuttheen tähen.